Vessapaperin kulutus

Terve taas!
Muistui mieleeni uusivuosi, kun Anne oli perheineen meillä juhlimassa ja sitten en tiedä miksi puhe kääntyi vessapaperin kulutukseen. Mun mies alkoi pauhaamaan, että minä ja tyttäret kulutamme liikaa vessapaperia kun käymme vessassa. Hänen mielestään pitäisi pärjätä kahdella arkilla pyyhkimisessä, kun on pisuhädästä kyse.
Voi helvetti minkä sodan se mun mies sai aikaan. Opetimme hänelle hieman anatomiaa ja kerroimme että terskanpäätä kuivatessa pärjää kahdella arkilla vessapaperia, mutta nainen kun käy pisulla niin suihku leviää laajalle alueelle, joten kahdella paperiarkilla ei saa kuin sormensa märiksi.
Vessapaperin kulutuksesta keskuteltuamme ilmoitin, että mieheni ei tarvitse enää meidän kotiin vessapaperia kantaa, että voin ostaa ne itse. Näin hänen ei tarvitse harmitella sitä, kun hän kantaa niska limassa vessapaperia kotiin ja aina se on mukamas loppu.
Olen nyt neljä kuukautta ostanut meidän perheen vessapaperit kotiin ja kotona ei enää käydä keskustelua siitä kuinka monella arkilla pyyhitään....

Uunilohi

Johan aika menee vauhdilla, olen ollut päivittämässä tätä blogia viimeksi viime kesänä...huh huh.

Koko meidän blogi on jäänyt unholaan, mutta juuri tänään sen olemassaolon muistin, kun etsin uunilohen reseptiä netistä. Löysin ruokablogeja uusia ja vanhoja ja sitten tajuntaani tuli muistikuva omasta blogista.

Niin Anne perheineen tulee vappuna meille ja lupasin tehdä syötävää kalasta.

Mökkiviikonloppu

Hei taas kaikki!
Oltiin Anne mökillä perheittemme kanssa viettämässä kesän ensimmäistä mökkiviikonloppua, joka oli kaikin puolin hyvin onnistunut viikonloppu. Ainoa huono asia oli se, että viina ei maistunut helteellä meille naisille, joten oltiin Annen kanssa melkeinpä selvin päin, MUTTA nyt tuli sekin sitten todettua, että meillähän oli yhtä ratkiriemukasta ja hauskaa kuten aina ennenkin, joten nyt ei enää hirveästi harmita se pelottava ajatus, että tulisimme vaikka allergiseksi viinalle, koska pärjäämme myös ilman sitäkin.
Hauskinta oli se, että saatiin rakkoja käteen munan vatkaamisesta. Tai ei siis me Annen kanssa vaan Annen mies sai, kun joutui vatkaamaan meidän rakastamaan Pavlova-marenkikakkuun munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi käsipelillä, kun minä hyväkäs unohdin sähkövipsilän kotiin. Tai oikeastaan kaikkihan me sitä vatkattiin, mutta kädet ei kellään kestänyt minuuttia kauempaa vispata. Että tuli ihan sääliksi entisajan keittiöpiikoja. Mutta ei ne piiat kyllä sitten tarvinnut salilla käydä, kun kunto oli varmasti korkealla. Näin sitä huomataan miten se sähkö meitä hallitsee ja tekee avuttomaksi. Siitä tulikin mieleeni kun tässä hiljattain oli sähkökatkos töissä ja siellähän ei sitten mitään voinut tehdä kun kaikki on kiinni sähköstä. Niin sanoin, että kaippa tästä voisi lähteä kotiin kun ei mitään voi tehdä. Niin eräs MIESpuolinen työkaveri sanoi, että hän jää odottamaan kun sähköt palaa, että voi sitten sulkea tietokoneen (meille on toitotettu, että tietokoneet on aina suljettava kun lähdetään kotiin). Oli vaikea pitää naamaa peruslukemilla, kun kysyin, että mitenkähän se tietokone itsestään käynnistyy sähkökatkon jälkeen... että mene vaan rauhassa kotiisi sinäkin, kyllä se tietokone on aamulla edelleen pimeänä... Että epäilen vahvasti, että hän ei saisi munanvalkuaisia vaahdoksi oli sitten sähköä tai ei.

Karkkilakko

Olen nyt ollut (Minna) kaksi viikkoa syömättä karkkia ja olo on ihmeellinen. Ei enää väsytä! On se ihmeellinen aine tuo sokeri. Kunto on päässyt valumaan nollaan lumisen talven jäljeltä, joten jotain on yritettävä. Aloitin sitten turhimmasta asiasta eli karkeista. Kerran Teboililla maksaessani besat käteni melkein tarttui Maraboun uutuus suklaalevyyn, mutta sitten muistin, että hei mähän olen karkkilakossa. Mä en enää sitä siis siinä vaiheessa muistanut. On se muistikin vaan jännä juttu. Mutta eihän se Vanhasen Mattikaan kaikkea muista, niin miten sitä tällaisen tavallisen tallaajan muisti voisi toimia senkään vertaa.
Suomen lätkä MM-mestaruuden kunniaksi poksauttelin pop corneja, Fazerin sinisen jätin miehelle ja lapselle.

Pakarat jäässä!

Hei vaan kaikki iloiset ja positiiviset ihmiset. Ulkona on kylmää...ja älä perkele sano että..on vaan vaateasia..ei se ihan näin yksinkertaista ole. Kyllä ne vaatteet auttaa ja toki löytyy nailonsukkahousut ja kalsarit, pipo ja hanskat. Mutta sitten on tää toinen asia...asiakastyö. Työ jossa tullaan ja mennään, sisään ja ulos. Autoon ja toimistoon..autoon ja palaveriin. En todellakaan laita kalsarit päälle ja persehikoillen istun ja puhun asiaa, jonkun takan vieressä tai jonkun kotona jossa on 25 astetta lämmintä. Mun pimppi ei ole myöskään kovin kiihottunut ajatuksesta että nailonsukkahousut, lämmittäisi mua pitkin päivää.
Mun aivot ajattelee tavallaan...haaroissa..sillei et jos ilma ei kierrä pimpissä niin ei veri kierrä eikä ajatukset kierrä.
Tää on tosi ikävää mut mitäs minä tälle voin tehdä? Housut ovat muutenkin 1 numero liian pienet..joten kerro ihmeessä, miten mä tungen kalsarit niihin? Kerro perkele jos kehtaat!
Mä olen siis nyt sitä mieltä että vaatetus ei ole tässä nyt ainoa vastaus! On niille jotka voi laittaa toppahaalari ja pilkkihaalarit päälle. Mut jos on farkut ja paita yleensä niin haastetta on!
Tää oli päivän ajatus..jos oot erimieltä, laita kommentti!
The hikipimppi

Perjantai....

ja ukko työpaikan juhlissa. Minä taas kävin kaupassa ja samalla alkossa...ajattelin että kait sitä saa nauttia kun illalla saa istua tukka silmissä, hajut kainalossa ja haaroissa. Verkkarit jalassa ja paskanen iso t-paita päällä.
Päätin syödä nachos,salsalla ja broilerilla. Runebergintorttu, karkkia ja sipsiä. Juomana ajattelin käyttää karpalolonkkua, cokista ja sherryä. Kävin ostaa sherryä, kun ajattelin että voisin sillei pikkuhiljaa hieman hörppiä sivistyneesti. Eikö ole aika fiksua? Juoda, mutta sivistyneesti. Ei taida olla tänään kaikilla sama ajatus.
Mä taidan tästä nyt samalla lähtee vessaan ja mietin että ptäisikö jättää vetämättä..jos kato aamulla sitten kysyis ukolta, miksi hänen piti krapulapaskat jättää vessaan ;-) täytyy kato huomennakin olla jotain puheenaihetta ;-)
Päivitän fb:n, myös illan aikana, kirjoitan tietty että mulla on ukkoa ikävä ja että olen niin positiivinen ja onnellinen, jotta Minnan naapuri saa taas olla kateellinen. Ja toki laitan myös siihen että "kiitos kokille todella hyvästä iltaruokailusta", eihän mun tarvii kertoo että itse teen broilerit, ja nachokset, ja toki itse tiskaan. Laitan naamakirjaan myös kiitos tiskaajalle..koska kiitän itseäni. Sitten loppuun laitan "olen onnellinen" nyt voitte kysyä mitä haluatte..en ajattele negatiivisesti, kunnes sammun. Hyvää pe päivää!

Totuus löytyy kaurapuurosta

Näinhän se on, että totuus kirpaisee oli se asia mikä tahansa. Toisaalta onko ihmiset tänä päivänä niin itsekkäitä ja avuttomia, jos toinen kertoo että menee huonosti niin siihen reagoidaan siten kun Anne kirjoitti. Eikö uskalleta kuunnella jos toinen sanoo, että menee huonosti. Jos vaikka joutuisi reagoimaan jotenkin, auttamaan toista, panemaan itsensä likoon. Näin sen täytyy olla. Vai ollaanko me palaamassa pari vuosisataa taaksepäin, jolloin asioista ei saanut puhua niiden oikeilla nimillä ja oli loukkaava sitä toista kohtaan kertoa syvimipiä tuntojaan sille... OOh en tiedä mutta sen tiedän, että nykyisin ihmiset todellakin reagoi asioihin omituisesti. Ja sitten tosta naamakirjasta, siellä on sitten taas helppo "sanoa" mitä tahansa, kun siinä ei sanota mitään henkilökohtaisesti kasvokkain. Tuttu kirjoittaa sinne, että tänään oli huono päivä läpäläpä ja sitten kaverit vastaavat hänelle positiivisesti ja kuuntelevaisesti, mukamas ovat mukana sun ahdistuksessa, mutta todellisuudessa paskat ne mistään välittää...Kyllähän kuka tahansa meistä kirjoittaa FB:hen rohkaisevia ja kannustavia kirjoituksia muutaman viinilasillisen jälkeen, mutta olisiko heistä samaan selvin päin kasvokkain?
Anne sä olet vaan niin oikeassa, mikä helvetti se on ettei saa sitten kertoa oikeita tunteitaan, vaan aina pitäisi olla positiivinen.. Positiivisuus on ihan selkeää hapatusta, joita kaikenmaailman viherpiipertäjäelämäntapakonsultit yrittävät meille syöttää. Mitä helvetin järkeä on siinä, että on aina positiivinen? Eihän se ilo ja positiivisuus enää maistu millekkään jos aina on sellainen olotila. Kun on kunnolla negatiivinen ja persereikä niin se positiivisyys maistuu sitten taas paljon paremmalta. Kuten mummoni vanhaa sananlaskua siteerakseni sanoi: "aina hieno, ei koskaan hieno" pätee tavallaan tässäkin. Jos sulla on aina se positiivinen naama pelissä, niin toisaalta et ole koskaan uskottavasti positiivinen. (ihan selvennykseksi mitä mummon sananlasku tarkoittaa niin se liittyi siihen kun ihmiset jotka joka helvetin päivä pukeutuvat hienosti niin eivät ole sitten enää niissä tilaisuuksissa hienosti puettuja missä pitäisi, koska he eivät erotu mitenkään normaalista)
Jaa- hans, nyt taidan lopettaa.