Minna tässä terve!
Näin se aika vierähtää. Olen sitten ollut kuukauden ilman tupakkaa tai no pari on tullut poltettua lonkeron kera, mutta helvetin pahanmakuisia on tupakat olleet. Lopettaminen on kyllä tosi vaikeata, se kysy luonnetta jota mulla siis ei ole. Mutta onneksi olen pupsinut lääkettä ja selvinnyt pahimpien kiusausten yli. No se siitä tupakasta, vielä on liian varhaista sanoa, onnistuinko vaiko en. Kaveripiirissäni on henkilöitä jotka ovat retkahtaneet polttamaan 2 ja jopa 11 vuoden tauon jälkeen...että se siitä. Seuraamme Annen kanssa tilannettani päivittäin.
Mutta jotain hienoakin tupakanpolton lopettamisessa on ollut. Olen voinut maata sohvalla tekemättä mitään, vain siksi että kärsin niin kovasti tupakanhimosta , samoin olen laistanut siivouksesta ja astiakoneen tyhjentämisestä, roskien viennistä ja kaikesta muusta tylsästä kotiin liittyvistä hommista. Eli suosittelen kaikille äideille (jonka ukko siis asuu saman katon alla) tupakoinnin lopettamista. Haluttua laiskuutta voi siis uskottavasti selittää tupakanhimolla ja vieroitusoireilla ja sympatiapisteet on kotona!
No nyt taidan avata telkkarin ja vedän itseni levyksi tohon sohvalle, koska olen sen ansainnut.
