Mökkiviikonloppu

Hei taas kaikki!
Oltiin Anne mökillä perheittemme kanssa viettämässä kesän ensimmäistä mökkiviikonloppua, joka oli kaikin puolin hyvin onnistunut viikonloppu. Ainoa huono asia oli se, että viina ei maistunut helteellä meille naisille, joten oltiin Annen kanssa melkeinpä selvin päin, MUTTA nyt tuli sekin sitten todettua, että meillähän oli yhtä ratkiriemukasta ja hauskaa kuten aina ennenkin, joten nyt ei enää hirveästi harmita se pelottava ajatus, että tulisimme vaikka allergiseksi viinalle, koska pärjäämme myös ilman sitäkin.
Hauskinta oli se, että saatiin rakkoja käteen munan vatkaamisesta. Tai ei siis me Annen kanssa vaan Annen mies sai, kun joutui vatkaamaan meidän rakastamaan Pavlova-marenkikakkuun munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi käsipelillä, kun minä hyväkäs unohdin sähkövipsilän kotiin. Tai oikeastaan kaikkihan me sitä vatkattiin, mutta kädet ei kellään kestänyt minuuttia kauempaa vispata. Että tuli ihan sääliksi entisajan keittiöpiikoja. Mutta ei ne piiat kyllä sitten tarvinnut salilla käydä, kun kunto oli varmasti korkealla. Näin sitä huomataan miten se sähkö meitä hallitsee ja tekee avuttomaksi. Siitä tulikin mieleeni kun tässä hiljattain oli sähkökatkos töissä ja siellähän ei sitten mitään voinut tehdä kun kaikki on kiinni sähköstä. Niin sanoin, että kaippa tästä voisi lähteä kotiin kun ei mitään voi tehdä. Niin eräs MIESpuolinen työkaveri sanoi, että hän jää odottamaan kun sähköt palaa, että voi sitten sulkea tietokoneen (meille on toitotettu, että tietokoneet on aina suljettava kun lähdetään kotiin). Oli vaikea pitää naamaa peruslukemilla, kun kysyin, että mitenkähän se tietokone itsestään käynnistyy sähkökatkon jälkeen... että mene vaan rauhassa kotiisi sinäkin, kyllä se tietokone on aamulla edelleen pimeänä... Että epäilen vahvasti, että hän ei saisi munanvalkuaisia vaahdoksi oli sitten sähköä tai ei.

Karkkilakko

Olen nyt ollut (Minna) kaksi viikkoa syömättä karkkia ja olo on ihmeellinen. Ei enää väsytä! On se ihmeellinen aine tuo sokeri. Kunto on päässyt valumaan nollaan lumisen talven jäljeltä, joten jotain on yritettävä. Aloitin sitten turhimmasta asiasta eli karkeista. Kerran Teboililla maksaessani besat käteni melkein tarttui Maraboun uutuus suklaalevyyn, mutta sitten muistin, että hei mähän olen karkkilakossa. Mä en enää sitä siis siinä vaiheessa muistanut. On se muistikin vaan jännä juttu. Mutta eihän se Vanhasen Mattikaan kaikkea muista, niin miten sitä tällaisen tavallisen tallaajan muisti voisi toimia senkään vertaa.
Suomen lätkä MM-mestaruuden kunniaksi poksauttelin pop corneja, Fazerin sinisen jätin miehelle ja lapselle.

Pakarat jäässä!

Hei vaan kaikki iloiset ja positiiviset ihmiset. Ulkona on kylmää...ja älä perkele sano että..on vaan vaateasia..ei se ihan näin yksinkertaista ole. Kyllä ne vaatteet auttaa ja toki löytyy nailonsukkahousut ja kalsarit, pipo ja hanskat. Mutta sitten on tää toinen asia...asiakastyö. Työ jossa tullaan ja mennään, sisään ja ulos. Autoon ja toimistoon..autoon ja palaveriin. En todellakaan laita kalsarit päälle ja persehikoillen istun ja puhun asiaa, jonkun takan vieressä tai jonkun kotona jossa on 25 astetta lämmintä. Mun pimppi ei ole myöskään kovin kiihottunut ajatuksesta että nailonsukkahousut, lämmittäisi mua pitkin päivää.
Mun aivot ajattelee tavallaan...haaroissa..sillei et jos ilma ei kierrä pimpissä niin ei veri kierrä eikä ajatukset kierrä.
Tää on tosi ikävää mut mitäs minä tälle voin tehdä? Housut ovat muutenkin 1 numero liian pienet..joten kerro ihmeessä, miten mä tungen kalsarit niihin? Kerro perkele jos kehtaat!
Mä olen siis nyt sitä mieltä että vaatetus ei ole tässä nyt ainoa vastaus! On niille jotka voi laittaa toppahaalari ja pilkkihaalarit päälle. Mut jos on farkut ja paita yleensä niin haastetta on!
Tää oli päivän ajatus..jos oot erimieltä, laita kommentti!
The hikipimppi

Perjantai....

ja ukko työpaikan juhlissa. Minä taas kävin kaupassa ja samalla alkossa...ajattelin että kait sitä saa nauttia kun illalla saa istua tukka silmissä, hajut kainalossa ja haaroissa. Verkkarit jalassa ja paskanen iso t-paita päällä.
Päätin syödä nachos,salsalla ja broilerilla. Runebergintorttu, karkkia ja sipsiä. Juomana ajattelin käyttää karpalolonkkua, cokista ja sherryä. Kävin ostaa sherryä, kun ajattelin että voisin sillei pikkuhiljaa hieman hörppiä sivistyneesti. Eikö ole aika fiksua? Juoda, mutta sivistyneesti. Ei taida olla tänään kaikilla sama ajatus.
Mä taidan tästä nyt samalla lähtee vessaan ja mietin että ptäisikö jättää vetämättä..jos kato aamulla sitten kysyis ukolta, miksi hänen piti krapulapaskat jättää vessaan ;-) täytyy kato huomennakin olla jotain puheenaihetta ;-)
Päivitän fb:n, myös illan aikana, kirjoitan tietty että mulla on ukkoa ikävä ja että olen niin positiivinen ja onnellinen, jotta Minnan naapuri saa taas olla kateellinen. Ja toki laitan myös siihen että "kiitos kokille todella hyvästä iltaruokailusta", eihän mun tarvii kertoo että itse teen broilerit, ja nachokset, ja toki itse tiskaan. Laitan naamakirjaan myös kiitos tiskaajalle..koska kiitän itseäni. Sitten loppuun laitan "olen onnellinen" nyt voitte kysyä mitä haluatte..en ajattele negatiivisesti, kunnes sammun. Hyvää pe päivää!

Totuus löytyy kaurapuurosta

Näinhän se on, että totuus kirpaisee oli se asia mikä tahansa. Toisaalta onko ihmiset tänä päivänä niin itsekkäitä ja avuttomia, jos toinen kertoo että menee huonosti niin siihen reagoidaan siten kun Anne kirjoitti. Eikö uskalleta kuunnella jos toinen sanoo, että menee huonosti. Jos vaikka joutuisi reagoimaan jotenkin, auttamaan toista, panemaan itsensä likoon. Näin sen täytyy olla. Vai ollaanko me palaamassa pari vuosisataa taaksepäin, jolloin asioista ei saanut puhua niiden oikeilla nimillä ja oli loukkaava sitä toista kohtaan kertoa syvimipiä tuntojaan sille... OOh en tiedä mutta sen tiedän, että nykyisin ihmiset todellakin reagoi asioihin omituisesti. Ja sitten tosta naamakirjasta, siellä on sitten taas helppo "sanoa" mitä tahansa, kun siinä ei sanota mitään henkilökohtaisesti kasvokkain. Tuttu kirjoittaa sinne, että tänään oli huono päivä läpäläpä ja sitten kaverit vastaavat hänelle positiivisesti ja kuuntelevaisesti, mukamas ovat mukana sun ahdistuksessa, mutta todellisuudessa paskat ne mistään välittää...Kyllähän kuka tahansa meistä kirjoittaa FB:hen rohkaisevia ja kannustavia kirjoituksia muutaman viinilasillisen jälkeen, mutta olisiko heistä samaan selvin päin kasvokkain?
Anne sä olet vaan niin oikeassa, mikä helvetti se on ettei saa sitten kertoa oikeita tunteitaan, vaan aina pitäisi olla positiivinen.. Positiivisuus on ihan selkeää hapatusta, joita kaikenmaailman viherpiipertäjäelämäntapakonsultit yrittävät meille syöttää. Mitä helvetin järkeä on siinä, että on aina positiivinen? Eihän se ilo ja positiivisuus enää maistu millekkään jos aina on sellainen olotila. Kun on kunnolla negatiivinen ja persereikä niin se positiivisyys maistuu sitten taas paljon paremmalta. Kuten mummoni vanhaa sananlaskua siteerakseni sanoi: "aina hieno, ei koskaan hieno" pätee tavallaan tässäkin. Jos sulla on aina se positiivinen naama pelissä, niin toisaalta et ole koskaan uskottavasti positiivinen. (ihan selvennykseksi mitä mummon sananlasku tarkoittaa niin se liittyi siihen kun ihmiset jotka joka helvetin päivä pukeutuvat hienosti niin eivät ole sitten enää niissä tilaisuuksissa hienosti puettuja missä pitäisi, koska he eivät erotu mitenkään normaalista)
Jaa- hans, nyt taidan lopettaa.

Mitäs tänne kuuluu...?

näin minulta kysyttiin töissä tänään..mä vastasin..kiitos huonosti, entäs sinä. Kysyjä ei osannut muuta kun yskiä ja ihmetellä mun vastausta. Mä taas ajattelin vaan että, miksi kysyä mitä kuuluu jos ei saa vastata, huonosti, paskaa tai muuta vastaavaa...kertokaa minulle mikä oikeus on kysyjällä aina tavallaan odottaa että kysymys saa aina kovin positiivisen vastauksen? Mä en tajuu. Töissä kaikki on perseessä ja mikään ei toimi, ei mikään! Miksi ihmeessä kaikki ois silloin..hyvin kiitos! Kun se on huonosti...mä en tajuu!
Eilen luin Fb, eli naamakirjaa ja sillä oli yksi tyyppi kirjoittanut...pitää ajatella positiivisesti että päivä onnistuu hyvin. Mä vastasin tälläkertaa normaalia kiltimmin sillei että voi voi mä en osaa kun kovalevy päässä on kulunut. Voi herran lettas kun tuli palautetta, että...voi kun olet negatiivinen ja koita parantaa ajattelu tapaasi...mä kysyn nyt kerran, mitä vittua? Ajattele positiivisesti kun työt ovat perseestä, eivät toimi, tyhmiä ehdotuksia tehdään joka ei toimi sitten millään! Kuinka voidaan ollettaa että minä ajattelisin että jumalan kiitos että asiat ei toimi, ehkä kenties joskus toimivat, mutta mua ei haittaa...HALOOO ihmiset onko pää puskassa vai perseessä vai missä? En siis tajuuu taas, sorri vaan!

Yksin kotona

Anne mä tajuun sua! Eilen mietin, että miksi elämän pitää olla tällaista vuoristorataa, varsinkin työelämän. Joskus on tasaisen tavallista ja sitten taas helvetillinen paniikki ja kiire, joka on just nyt mulla ongelmana. Miksei kaikki voisi jakaantua tasaisesti. No jaa, eihän ne mun läskitkään ole tasaisesti jakautunut mun kroppani ympärille vaan mahassa on armoton kasa ja onhan sitä perseessäkin jokunen gramma, joten okei ei tää elämä ole tasaista eikä harmonista.
Mä olen nyt yksin kotona, saan kerrankin tehdä sitä minkä kiellän lapsilta, eli olla tietokoneen äärellä ja syödä koulunäkkiä...ai että on kiva sitten siivota näitä muruja tuolta näppiksen raoista.. Meillä Annen kanssa on tämä viikko alkanut niin perseestä, että ollaan mietitty perjantaina pussikaljan ottoa, mutta ei me sitä nyt sitten kuitenkaan päästä vielä toteuttaaan kun me ollaan niin aktiivisia molemmat, että on tota toimintaa viikonloppuisinkin...harmi...pussikalja olisi ollut poikaa. Ai niin, mutta mullahan on tipaton tammikuu tai siis melkein ja viikonloppu on vielä tammikuuta. No mun täytyy jaksaa odottaa helmikuun puoliväliä, kun Anne on kutsunut meidät syömään, niin silloin saadaan tavallaan ottaa. Ai niin ja Anne on mulle Räikkösen velkaa.
No kaippa tää ihana rauha ja harmonia, kohta täytyy lopettaa kun täytyy mennä hakemaan lapsia kotiin. Mutta en vielä mene. Syön salaa muutamat joulusuklaat ja sitten vasta... niin ja mä rakastan makkaraperunoita kans...

Täydellinen vitutus...

tulee mulle aina silloin tällöin. Tänään tuli...mä istun tässä mun työhuoneessa, huppari päällä ja huppu pään päällä. Täällä on kylmää.. 15 astetta tossa metrin päässä, ikkunalaudalla. Työpöydällä näyttää..18 astetta, voi kun ihanaa..vittu sanon minä. Kylmä on ja päätä alkoi jomottaa, sormet ovat kohmeat. Onko tää siperia? Jos mainitsen työnantajani, ymmärätte...mut antaa nyt olla. Ei taida olla kovin fiksu ajatus. Voihan tässä kukin sitten sairastella ja fiilistella kotona, kalsareissa tätä maailman menoa. Vittu sanon minä!
Otsikko on täydellinen vitutus, se mikä siinä on hienoa on se että se yleensä leviää, niin kun pieru saharalla, mut leviää kuitenkin. Ehkä saan mukaan tähän hurmaavaan fiilikseen muutkin. Ja mikä on parempaa kun se että koko päivän puhutaan "kakkaa", kuten ruottalaiset sanoo. Auto on jääkylmää mutta mitäs sitten, eihän tämä päivä enään mene pieleen,se on jo. Ja jos tässä nyt ihan rehellisiä ollaan...mun vitutus tänään tulee työpaikan muutoksista. Kaikki, (lue kaikki) ohjelmat uudistettiin, vaihdettiin(lue vaihdettiin) uusiin ja kaikki(lue kaikki) on sekaisin täällä ihanassa pikku kuppasessa paikassa.
P.s rahat ovat myös loppu, joten lomarahat viedään ja lomautukset uhkaa. Työni muuttuu koko ajan kun uudet säästötoimet keksitään. Mut hei ei se haittaa! saan koko päivän potee tätä samaa fiilistä, joten rock rock!

Se oli sit siinä...

siis tää vikonloppu. Kyllä oli lyhyt, ei kovin reilua. Perjantaina käytiin Minnan kanssa katsomassa Mtv 3 Korkojen kera...juotiin 2 skumpaa ennen ohjelmaa. Oli muuten tosi hyvää, tai sitten mulla oli oikea fiilis skumppa juomalle. Mä tykkäsin mansikka makuisesta juomasta. Tosin sitten kun Vappu ja Jenni pääsi vauhtiin mulle iski järkky nälkä. Ohjelma oli ihan ok, Matti Nykänen ja Susanna, Katainen ja Duudsonit. Mielenkiintoista porukkaa. Mut en mä uudestaan mene, ei se niin kummallista ollut. Enemmän mua pisti silmään yleisössä ollut kahta naista. Jumalauta heillä oli tissit. Hame oli niin lyhyt että eivät voinneet liikkua. Läskiäkin oli, mut tissit ois riittänyt koko jalkapallo joukkueelle, harmi että kaikki oli yhdessä naisessa.. ;-) ei kovin nättiä..
Kotimatkalla käytiin Minnan kanssa sitten grillikiskalla, ja söin makkaraperunat, autossa kuski sanoi..ai söit sitten spurgujen ruokaa..perkele, mä rakastan makkaraperunaa, enkä nähnyt yksikään spurgu joka sitä ois syönnyt...kateutta vaan...eikö?

Voisko joku?

Lupaan näyttää persettä niin kun Duudsonien fiksu jäsen, jos joku kaunis tai ruma, pieni tai suuri, voi päivittää meidän laskuria tänne sivuille. Yritin mutta se oli kun pieru saharassa, mitään ei tapahtunut.
Olen paska ja tumpelo! Ei mahda mitään.
Jos sinä kaunis pikku rakas Minna voisit taas tämänkin asian hoitaa niin mä lupaan....jotain kivaa meille perjantaille...ja sinä joka luet..voi että kun tietäisit mitä tarkoitan....

P:s....

Eilen oli järkky pissahätä ja mulla oli umpisolmu verkkarin nauhoissa, oli sekin ihana ilta kun pissat tuli housuun...aikuinen nainen ja pissat housuissa. Tämä viikko ei ole ihan minua varten! Jos ei ole muistoja vanhana akkana lapsistaan..muistot palaa aina kun kusi valuu pitkin reittä. Ei se ole aina kovin mukavaa eikä oikeuden mukaista. Kait ne lihakset pitäisi harjotella mut kun on niin paljon muutakin jota pitäisi tehdä.
Huomenna tena-kauppaan! Persreikä sentään

Töissä on kaikki sekaisin..

Vuosi vaihtui ja näin näköjään meidän blogi on myös päivittynyt, ja se on hienoa että näin on tapahtunut. Taitaa toi Minna olla syyllinen, kiitos. Minusta on hienoa että voidaan näin puhtaalta pöydältä lähtee tähän vuoteen.
Töissä toisiaan on kaikki sekaisin, pakka on jotenkin ihan päin persetta. Ja se mikä vituttaa tässä eniten on se että muiden herääminen nyt kun vuosi vaihtui, ei auta minun arjessa. Nyt täytyy tehdä kaikki "paremmin", tehokkaamin yms yms...voi vittu sanon minä! Mä sanon kyllä että on se kumma kun ämmät töissä ei siedä kritiikkiä. Heti ollaan saatana kun perseesen ammuttu karhu, ja kaikki huuta samaan aikaan. Ei kyllä tule mitään! Mua ei innosta! Ei sitten mitenkään!

Kävin viikon aurinkolomalla, ja täytyy sanoa että kyllä se hyvää teki. Ainoa asia joka harmittaa on se että loman jälkeen mä olen ollut niin äreä ja kireä. Siis aivan hormooniton ämmä. Kaikki asiat, naamat ärsyttää, paitsi Minnan! En tiedä mikä on, mutta loma oli aidosti täydellinen ja rentoutuva. Ehkä se rentoutuminen ei sovi mulle?
Ärsytyksestä puheen ollen sanoin lapsille äsken että ette sitten tule olohuoneseen, koska äiti katsoo telkkuu rauhassa kl 20-21, koska tulee Greyn anatomia, perse ei se mitään tullut..kun tänään on tiistai ja huomenna on vasta keskiviikko ;-)
Että näin tämä ilta meni pieleen...

Jos nyt lupaan tässä säänöllisesti käydä, lupaan myös kertoa mitä mun elämässä tapahtuu! Lue ja itke! Näin se "miljonääriäiti, peräseinäjoella" elää!

Sunnuntai ilman krapulaa

Olipa mukava herätä tänä aamuna, kun oli hyvä olo, virkeä mieli ja kaikin puolin normaali olo. Rakas ukkoni sensijaan haisi vieressäni vanhalle viinalle kuin skunkki konsanaan, olihan hän ollut eilen kavereiden kanssa hieman juhlimassa...Niin ja nythän on puoli 3 iltapäivällä ja mies senkun nukkuu...
Katseltiin eilen Annen kanssa sex and the city2 leffaa, ja se mitä näin oli silkkaa paskaa. Tuntuu että nyt on taas kerran väkisin väännetty jatko-osa...Siitä jäi loppu näkemättä, kun piti hakea nuorimmainen synttärijuhlista, mutta se ei harmittanut yhtään...niin se että se jäi kesken.
Nyt se sitten taas kerran tuli osoitettua tämä todellisuus äidille, että lapsuus loppuu todellakin liian lyhyeen... Miksi 12 vuotiaiden pitää olla kuin 16 vuotiaat? On se niin surullista, kun oma lapsi vielä tykkää bratzeista ja petshopeista ja yleensä leikkimisestä, niin sitten pitää olla muiden seurassa niin aikuinen ja leikkiä pullon pyöritystä ja pussailla poikia...oivoi voiv voi voi. Joku päivä lapseni kysyi, että voiko hän katsoa muumeja kun tekee niin mieli, vaikka on jo yksitoista? Voi pyhä perkele, sanon minä... Mäkin katson joskus muumeja ja kaikkia muita lastenohjelmia jos on sellainen fiilis (ei kankkunen). No kaippa se on munkin kestettävä tämä, että aika menee eteenpäin, mutta julmaa se on, ei sille mitään voi.
Pitäisiköhän mun nyt alkaa siivoamaan oikein äänekkäästi, jotta sen mun rakkaan mieheni päiväkankkusunet häiriintyy? Oikeastihan tollainen on meidän naisten perustehtävä, vittuilla silleen sanattomasti ja teoilla...eli kaippa mä nyt kääynnistän imurin ja käytän sitä max teholla niin äänikin on kovempi...Että näin tänään meillä.

Läskiksi meni

Mihin tämä aika menee? Joulu meni, uusivuosi myös, loppiainen, kohta ollaan jo Helmikuussa ja mitään en ole ehtinyt tehdä. Loppiaisen jälkeen päätin viettää tipatonta tammikuuta, koska luulin kuolevani krapulaan. On se kummaa, että joskus se viina maistuu niin hyvälle ja toisinaan taas ei.
Anne kävi etelässä ja on nyt kadehdittavan ruskea. Tupankanpolton lopetuksen saldona tuli 4 kiloa lisää tähän jo runsaaseen läskivuoreen, jotta mieli on sitten korkealla... prk.le.
Mutta paskaako siitä...eikun eteenpäin sanoi mummo lumihangessa.