Hei taas kaikki!
Oltiin Anne mökillä perheittemme kanssa viettämässä kesän ensimmäistä mökkiviikonloppua, joka oli kaikin puolin hyvin onnistunut viikonloppu. Ainoa huono asia oli se, että viina ei maistunut helteellä meille naisille, joten oltiin Annen kanssa melkeinpä selvin päin, MUTTA nyt tuli sekin sitten todettua, että meillähän oli yhtä ratkiriemukasta ja hauskaa kuten aina ennenkin, joten nyt ei enää hirveästi harmita se pelottava ajatus, että tulisimme vaikka allergiseksi viinalle, koska pärjäämme myös ilman sitäkin.
Hauskinta oli se, että saatiin rakkoja käteen munan vatkaamisesta. Tai ei siis me Annen kanssa vaan Annen mies sai, kun joutui vatkaamaan meidän rakastamaan Pavlova-marenkikakkuun munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi käsipelillä, kun minä hyväkäs unohdin sähkövipsilän kotiin. Tai oikeastaan kaikkihan me sitä vatkattiin, mutta kädet ei kellään kestänyt minuuttia kauempaa vispata. Että tuli ihan sääliksi entisajan keittiöpiikoja. Mutta ei ne piiat kyllä sitten tarvinnut salilla käydä, kun kunto oli varmasti korkealla. Näin sitä huomataan miten se sähkö meitä hallitsee ja tekee avuttomaksi. Siitä tulikin mieleeni kun tässä hiljattain oli sähkökatkos töissä ja siellähän ei sitten mitään voinut tehdä kun kaikki on kiinni sähköstä. Niin sanoin, että kaippa tästä voisi lähteä kotiin kun ei mitään voi tehdä. Niin eräs MIESpuolinen työkaveri sanoi, että hän jää odottamaan kun sähköt palaa, että voi sitten sulkea tietokoneen (meille on toitotettu, että tietokoneet on aina suljettava kun lähdetään kotiin). Oli vaikea pitää naamaa peruslukemilla, kun kysyin, että mitenkähän se tietokone itsestään käynnistyy sähkökatkon jälkeen... että mene vaan rauhassa kotiisi sinäkin, kyllä se tietokone on aamulla edelleen pimeänä... Että epäilen vahvasti, että hän ei saisi munanvalkuaisia vaahdoksi oli sitten sähköä tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti