Joo mehän oltiin sitten laivalla Annen kanssa ja ihan kivaa oli, hieman harmittaa kun koko lauantai tintattiin viinaa aamusta alkaen ja kun kotona oltiin klo 18 illalla niin olo oli ihmeen selvä. Eli hukkaan meni nekin viinakset.
Ihan sitten kaikille tarkanmarkan naisille tiedoksi, että karkkia ei sitten laivalta enää saa sikahalvalla, jos edullista karkkia haluaa niin eikun maihin ostamaan sitä.
Muuta kerrottavaa reissusta ei ole, kun ei siellä mitään ihmeellistä meille tapahtunut, mä sain tanssia kerran, Anne pari kertaa enemmän, joten tällaista tää elämä on meillä joiden parasta ennen päiväys on mennyt jo ohi aikaa sitten. Mutta onneksi me saadaan kotona kaikkea sitä mitä halutaan ja joskus jopa yli halujenkin.
maanantai 22. marraskuuta 2010
torstai 18. marraskuuta 2010
Huomenna baanalle
Kuten Anne jo kertoi me mennään huomenna laivalle, päästään naisten lempipuuhaan puhumaan paskaa toisista ihmisistä. Sitähän tekevät kaikki naiset, vaikka toisin voivat joskus väittää, etteivät koskaan alennu moista tekemään, ja tyyliin tee toisille niinkuin itsellesi haluaisit tehtävän, tai miten siellä isossa kirjassa sanotaan. Niin kuitenkin nekin naiset puhuvat paskaa toisista. Monethan ei ymmärrä kuinka hauskaa meillä on tollaisella risteilyllä kun istutaan räikköset naaman edessä ja nauretaan ohikulkeville munahaukoille.
Meillähän on pieni pukeutumisongelma Annen kanssa, kun kuivausrumpu on kutistanut kaikki Annen bailuvaatteet ja mullahan on samat kuppaset vetimet kuin viime vuonna, että tällaista tää elämä on. Onneksi mulla on kuva viimevuotisesta risteilystä niin mä voin tarkistaa, että varmasti laitan samat kuteet päälleni.
Meillähän on pieni pukeutumisongelma Annen kanssa, kun kuivausrumpu on kutistanut kaikki Annen bailuvaatteet ja mullahan on samat kuppaset vetimet kuin viime vuonna, että tällaista tää elämä on. Onneksi mulla on kuva viimevuotisesta risteilystä niin mä voin tarkistaa, että varmasti laitan samat kuteet päälleni.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Missä yöunet?
Hyvät lukijat, taas potuttaa. Voitteko ymmärtää, makaan hereellä melkein koko yön. Leijun pilvien päällä ja oi että kun haluan nukkua. Käännyn ja laitan tyynyn naaman päälle, mutta mikään ei auta!
Mulla on näitä hormooni ongelmia, joten okey täytyy vaan hyväksyä...kait. Mutta kyllä mä sanon teille jotka nukkuu hyvin, että onnea perkeleesti!
En kyllä voi ymmärtää miksi minun etsrogeenit ovat 0% ja tämä taas vähentää muita hormooneja. Miksi luoja antaa toisille liika ja ottaa toisilta sitten liika pois.
Nyt tissit on kipeät ja silmäluomet roikkuu poskilla, onko se naisellista? Vastaus: Kyllä olen kun luotu naiseksi..pieni vika tämä naishormooni..
Hyvää työpäivää ja elämää kaikille hormooninaisille ja miehille, jos näette mua, olen se poikamainen tyttö jolla on kipeät tissit ja isot silmäluomet.
Silmäluomistä puheenollen...meillä oli töissä ihminen jolla oli mahtavat silmäluomet. Olivat niin mahtavat että ne roikkui poskilla. Olivat aina sillei puolitangossa, sillei..häh mä en nää mitään..aika hurja nainen. Mutta näin se on että me ollaan erillaisia, ja olkoot sitten tissit tai silmäluomet tai posket roikkuvia, mitäs sitten. Elämää se vaan on. Itse en pyri täydellisyyteen enkä jaksa täydellisiä naisia katsoa telkkarista, nehän on sairaita :-)
Mulla on näitä hormooni ongelmia, joten okey täytyy vaan hyväksyä...kait. Mutta kyllä mä sanon teille jotka nukkuu hyvin, että onnea perkeleesti!
En kyllä voi ymmärtää miksi minun etsrogeenit ovat 0% ja tämä taas vähentää muita hormooneja. Miksi luoja antaa toisille liika ja ottaa toisilta sitten liika pois.
Nyt tissit on kipeät ja silmäluomet roikkuu poskilla, onko se naisellista? Vastaus: Kyllä olen kun luotu naiseksi..pieni vika tämä naishormooni..
Hyvää työpäivää ja elämää kaikille hormooninaisille ja miehille, jos näette mua, olen se poikamainen tyttö jolla on kipeät tissit ja isot silmäluomet.
Silmäluomistä puheenollen...meillä oli töissä ihminen jolla oli mahtavat silmäluomet. Olivat niin mahtavat että ne roikkui poskilla. Olivat aina sillei puolitangossa, sillei..häh mä en nää mitään..aika hurja nainen. Mutta näin se on että me ollaan erillaisia, ja olkoot sitten tissit tai silmäluomet tai posket roikkuvia, mitäs sitten. Elämää se vaan on. Itse en pyri täydellisyyteen enkä jaksa täydellisiä naisia katsoa telkkarista, nehän on sairaita :-)
maanantai 15. marraskuuta 2010
täällä ollaan
Se on näin että jos tuo Minna lupaa palata tänne blogin niin minäkin palaan. haluan jakaa teidän kanssa elämäni ja täytyy sanoa että kyllä teidän kannattaa lukea mitä kaksi tavallista tallajaa tekee näin pimeässä. kaikkea emme kerro, mut noin 90 %, ja se on paljon. Koska emme tee juuri mitään tyhmää tai varsinkaan tylsää...tai mehän emme tee juuri mitään, siksi on ollut hieman taukoa.. :-)
Minna on siis ollut ilman tupakkaa, tämän takia olemme olleet sillei hiljaa, itse olen yleensä puun takaa kysynyt saanko vaivata...joskus olen ajattelut että perkele, kyllä toi tupakka sopii Minnalle, koska hän on niin valoisa persoona kun tupakkaa vetää. Nyt hän sitten on tarvinnut aikaa itselleen ja se on ollut ehkä hieman hankalaa..koska mulla ei ole ollut elämää sen jälkeen kun "me" lopetimme tupakan polton. Voitteko tajuta että tupakka vei myös seikkailuinto sekä rahat. Nykyjään ollaan kireitä persaukisia naisia.
Uskon kuitenkin että tässä kohta alkaa meidän valo tulla taas elämään...vai oisko se taas vaan tää vuodenaika?
Asiaa on niin paljon sydämellä että kirjoitus on epäselvää..eikä kukaan teistä taida pysyä perässä. Mut yrittää saa.
Perjantaina menemme Minnan kanssa risteilylle, en tiedä miten sekään tulee onnistumaan, koska mulla taitaa olla narkolepsia. Nukun aina kun voin ja en mitenkään osaa enään valvoa. Join kaksi lasia viiniä lauantaina (pienet lasit) ja karpulaa oli niin paljon että laatta lensi. Pää kolotti ja hartiat oli korvissa täysin jäykkänä!
No ei kait tässä muu auta kun yrittää, asiaa meillä on Minnan kanssa niin paljon että koko laiva matkan pärjätään. Voidaan aamusta iltaan haukkua tuttuja ja puoli tuttuja. On se ihme kun muut tyhmistyy kun taas itse viisastuu... :-)
Tässä sitä sitten ollaan sama ongelman edessä kun aina: MITÄ LAITAMME PÄÄLLE? Kato laiva on täynnä naisia, joten joko ihan viimeisen päälle vaatteet tai ihan mitä vaan..täytyy tässä katsoa..ja ihmetellä. palaan tässä pian asiaan, moro
P.s juna kulkee :-)
ja Minnalle terveiset mäkään en vitsi laittaa naamakirjaan kaikkea rakkautta, ei kai ole tarkoitus että jokaikinen täytyy sinne julkaistaa rakkautta, ei saa kuluttaa loppuun se sana,ihan miten vaan! sana rakkaus ja anteeksi on pyhä sana! perkele, vaikka nyt sitten vähän rakastankin tota Minnaa..mut se on eri asia, koska me ollaan fiksuja :-)
Minna on siis ollut ilman tupakkaa, tämän takia olemme olleet sillei hiljaa, itse olen yleensä puun takaa kysynyt saanko vaivata...joskus olen ajattelut että perkele, kyllä toi tupakka sopii Minnalle, koska hän on niin valoisa persoona kun tupakkaa vetää. Nyt hän sitten on tarvinnut aikaa itselleen ja se on ollut ehkä hieman hankalaa..koska mulla ei ole ollut elämää sen jälkeen kun "me" lopetimme tupakan polton. Voitteko tajuta että tupakka vei myös seikkailuinto sekä rahat. Nykyjään ollaan kireitä persaukisia naisia.
Uskon kuitenkin että tässä kohta alkaa meidän valo tulla taas elämään...vai oisko se taas vaan tää vuodenaika?
Asiaa on niin paljon sydämellä että kirjoitus on epäselvää..eikä kukaan teistä taida pysyä perässä. Mut yrittää saa.
Perjantaina menemme Minnan kanssa risteilylle, en tiedä miten sekään tulee onnistumaan, koska mulla taitaa olla narkolepsia. Nukun aina kun voin ja en mitenkään osaa enään valvoa. Join kaksi lasia viiniä lauantaina (pienet lasit) ja karpulaa oli niin paljon että laatta lensi. Pää kolotti ja hartiat oli korvissa täysin jäykkänä!
No ei kait tässä muu auta kun yrittää, asiaa meillä on Minnan kanssa niin paljon että koko laiva matkan pärjätään. Voidaan aamusta iltaan haukkua tuttuja ja puoli tuttuja. On se ihme kun muut tyhmistyy kun taas itse viisastuu... :-)
Tässä sitä sitten ollaan sama ongelman edessä kun aina: MITÄ LAITAMME PÄÄLLE? Kato laiva on täynnä naisia, joten joko ihan viimeisen päälle vaatteet tai ihan mitä vaan..täytyy tässä katsoa..ja ihmetellä. palaan tässä pian asiaan, moro
P.s juna kulkee :-)
ja Minnalle terveiset mäkään en vitsi laittaa naamakirjaan kaikkea rakkautta, ei kai ole tarkoitus että jokaikinen täytyy sinne julkaistaa rakkautta, ei saa kuluttaa loppuun se sana,ihan miten vaan! sana rakkaus ja anteeksi on pyhä sana! perkele, vaikka nyt sitten vähän rakastankin tota Minnaa..mut se on eri asia, koska me ollaan fiksuja :-)
Marraskuu
No niin, näin se aika vaan vierähtää lokakuusta marraskuuhun. Kaikenlaista on tapahtunut kuukauden aikana. Minä, Minna vanhenin tässä ja oltiin sitten Annen ja meidän ukkojen kanssa ulkona syömässä ja teatterissa, oli onnistunut ilta ja oltiin sitten kerrankin kaikki selvin päin, joten löytyy meistä Annen kanssa sekin puoli.
Pidän tässä pari päivää vuosilomaa, kun on niin ankeeta tämä aika, kun ei ole luntakaan. Tupakanlopetus on sujunut sen verran hyvin, että olen polttanut yhteensä yhden askin (noin suurinpiirtein) tässä kolmen kuukauden savuttomuuden aikana. Yleensä tilanne miksi olen sortunut on ollut se, että olen ottanut sen ensimmäisen paukun ja siihen on ollut pakko yhdistää se tupakka, vaikkakin se on maistunut ihan järkyttävän paskalta. Mutta onneksi se on jäänyt siihen yhteen. Toinen syy on ollut se, että kotona on mennyt joko miehen tai lasten kanssa hermot täysin ja olen sittten itkien mennyt vetämään sen tupakan ja miettinyt miten paskalta se taas maistui. Mutta eteenpäin mennään ilman tupakkaa.
Isänpäivä oli, omalle isälleni lähetin kortin, koska meillä ei ole ollut tapana vuodattaa amerikkalaistyyppiseen tyyliin " oh dad, I love you sooooo much" vielä vähiten tulisi mieleeni kirjoittaa jonnekkin naamakirjaan, että on se hienoa kun mulla on maailman paras isä, jota rakastan niin. Miksi mä sellaista kirjoittaisin, mitä en voi täysin allekirjoittaa???
No mutta tein kotona lapseni isälle kakun viimeisen Pirkka-lehden reseptin mukaan ja se oli helv.... hyvää, kannattaa kaikkien kokeilla sitä reseptiä. Tänään menen hierojalle, vaikka siihen ei olisi varaa, mutta menen kuitenkin, kun ei mua kotona kukaan hiero, ei ainakaan sieltä.
Pidän tässä pari päivää vuosilomaa, kun on niin ankeeta tämä aika, kun ei ole luntakaan. Tupakanlopetus on sujunut sen verran hyvin, että olen polttanut yhteensä yhden askin (noin suurinpiirtein) tässä kolmen kuukauden savuttomuuden aikana. Yleensä tilanne miksi olen sortunut on ollut se, että olen ottanut sen ensimmäisen paukun ja siihen on ollut pakko yhdistää se tupakka, vaikkakin se on maistunut ihan järkyttävän paskalta. Mutta onneksi se on jäänyt siihen yhteen. Toinen syy on ollut se, että kotona on mennyt joko miehen tai lasten kanssa hermot täysin ja olen sittten itkien mennyt vetämään sen tupakan ja miettinyt miten paskalta se taas maistui. Mutta eteenpäin mennään ilman tupakkaa.
Isänpäivä oli, omalle isälleni lähetin kortin, koska meillä ei ole ollut tapana vuodattaa amerikkalaistyyppiseen tyyliin " oh dad, I love you sooooo much" vielä vähiten tulisi mieleeni kirjoittaa jonnekkin naamakirjaan, että on se hienoa kun mulla on maailman paras isä, jota rakastan niin. Miksi mä sellaista kirjoittaisin, mitä en voi täysin allekirjoittaa???
No mutta tein kotona lapseni isälle kakun viimeisen Pirkka-lehden reseptin mukaan ja se oli helv.... hyvää, kannattaa kaikkien kokeilla sitä reseptiä. Tänään menen hierojalle, vaikka siihen ei olisi varaa, mutta menen kuitenkin, kun ei mua kotona kukaan hiero, ei ainakaan sieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)