keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kutina

Anne on ollut täällä taas se aktiivisempi osapuoli, mutta kun mua kutittaa koko ajan varsinkin selästä, kiitos varmaankin mun ja Annen räikkösten maksani varmaankin oireilee jotenkin....Piti tänään laittaa äitienpäiväkortti postiin, mutta järjestelmällisenä ja vastuullisena ihmisenä jätin sen sitten keittiön poydälle töihin lähtiessäni, eli jos Itella ei vie mun äidille korttia vuorokaudessa olen taas kerran perheen mustalammas ja kamala kakara...Että ottaa pattiin tollaset velvollisuudet...Miksei ihmisiä voi muistaa kortilla silloin kun huvittaa ja muistaa, no mun tapauksessa mä en muistaisi ketään muuta kuin Annea ja sitäkin vaan puhelimitse ja tekstareilla. Muutenkin tekopyhänä oleminen ei ole oikein mun juttu. On aika kynnys mulle ostaa omalle äidille kortti tekstillä "maailman parhaalle ja rakkalle äidille" kun en oikeasti tarkoita sitä. No enhän mä sellaisia ole onneksi ostanutkaan, vaan mun kortit menee oikeastaan lasten piikkiin: "onnea mummille äitienpäivänä" -tyyliin. Tosi rakkaille ja tärkeille voin kyllä ostaa kortit, joissa tekstit on totta...nooh niitä ihmisiä sitten ei mun ympärillä ole kuin neljä eli mun lapset, ukko ja Anne. Eli nythän joku voisi sanoa mulle, että mä elän pienissä ympyröissä, mulla ei ole elämää ja olen tunnevammainen, mutta paskat siitä jos olen sellainen, tää on tätä mun elämä ja se on ihan kivaa.
Eilenkin juteltiin Annen kanssa tollasen tunnin verran ja tuli naurettua taas useampaan otteeseen, se jos mikä on terapiaa tällaiselle tunnevammaiselle. Voin vaa kertoa teille, että mua on onni potkinut kun saan puhua Annen kanssa puhelimessa, vedet silmissä, vatsa kipeänä ja kuulkaas se nauru tarttuu... eli muistakaa nauraa, se tekee eetvarttia. Mä menen nyt ulos katselemaan tiluksiani, josko ne lehdet olisivat lentäneet itsekseen pois nurmikolta, ettei niitä tarvitsisi haravoida pois. Vituttaa kun nurmikko on vielä niin märkää, etten voi ajaa leikkurilla niitä lehtiä pieneksi silpuksi ja olla eko-lannoite henkilö tällä tavalla. Se on moro ja koita YH-äiti pärjätä, mä tulen apuun jos tarviit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti