perjantai 28. toukokuuta 2010

Nöyrä kiitos!

Mulla on koru kaulassa, kiitos. Mulla tuli eilen mieleen että helvetti meillä on sama serkku Inga pengar. Se käy meillä aika usein. Niin usein että kohta mun pitää adoptoida serkku poikaa. No eihän se ole paha ajatus. Voihan kaikkeen sopeutua, sanoi tuttu tv-psykologi. Näin se kait onkin.
Eri asia on se haluaako sopeutua ;-)

Olen täysin samaa mieltä sun kanssa siitä hyttysjutusta. Mehän hoidetaan se ongelma puolessa tunnissa. Ei me tarvita kallista sementti autoa, otetaan lapiot käteen ja täytetään se saatanan monttu. Ja jos kerran vanha kasvimaa puretaan, kaivetaan isompi monttu ja heitetään koko hela paska sinne. Näin pääset sekä rojusta että hyttysistä eroon. Vähemmän työtä, kun ei tarvii kiljuu naapurin lapsille, siitä vesimontusta. Ajattele mikä helpotus. Ja minusta me ei peitetä koko monttuu sillei hienosti vaan jätetään muutama pitkä rautatolppa ja joku iso ruosteinen tolppa näkymään. Jos sitten naapurit valittaa sanot että kävitte sisällissotaa mullqvistin kanssa ja että sinä hautasit hänet siihen viikko sitten. Sitten menet koputtaa tolppaan ja huudat, vieläkö siellä viina maistuu? Onko siellä kivaa mullan alla. Sitten huudat että vedä vittu happee nyt ennen kun täytät paskalla sen montun.
Jos naapuri haluaa, voit pyytä heitä vahtimaan sitä monttua ettei, mullqvist pääse karkamaan. Jos ne haluaa, voit sitten vaikka hakee sisältä Räikkösen ja tupakkaa, menet hetken päästä ja kysyt mitä vittu ne vielä sun maalla tekee. Näin pääset myös naapureita eroon! Sovit vaan asian mullqvistin kanssa, että se pysyy viikon poissa naapurin silmistä. Silloin homma menee läpi :-)

Ja onne meille, köyhyydestä. Olisihan se paskamaista jos olisi rahaa, joutuis miettii mitä lahjaksi antaa..ja ehkä käymään monessa eri kaupassa. Lahjan ei tarvii olla iso. Kato voidaan tehdä joku kiertävä lahja joka kulkee meillä vuorotellen. Mietitään sitä ensi lauantaina!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti