Vappu oli ja meni. Kivaa oli ja rankka toipuminen. Oli vieraita koko viikonloppu, mutta mä tykkäsin. Olen ajoittain hieman emoäiti ja viihdyn kun vieraat viihtyy. Ruoka oli hyvää, luojan kiitos. Ja laitoimme kalenteriin vaikka mitä kesäohjelmaa. Me mennään koko porukka viettämään kesäpäiviä pohjois suomeen, vau! Eka kerta että pääsen sinne. Hienoa ja korkea aika jo nähdä hieman kotimaata.
Vappu siis tuli ja meni, kuten mun mulkku. Hän oli viime viikolla työmatkalla, ja meni taas aamusta matkalle. Itse olen turvonnut, pahalla päällä ja ärtynyt. Oisko kuonaaineet tai muuten vaan paha mieli. Kirjoitin vittumaisen viestin, puhun ärtyneellä äännellä. Ja nälkä on mutta aikaa ei ole. Miksi?
Ja Minnalle tiedoksi, onhan se hyvä asia että huuhtelet pyykit viikon verran. Siinä ehtii naapurisedän savut tarttua paremmin. Ehkä linnunpaska ja muut ötökät. Mutta älä nyt stressaa näin pienestä asiasta. Sulla on attityydiä ja uskalsit tunnustaa, se on jo paljon.
Vappusta pitäisi kyllä vielä vähän tilittää mutta nyt kutsuu tää saatanan työ. Täytyy nyt jostain kaivaa hyvä mieli esille, että tää saatanan työ säilyy, se on kohta muuten paskamainen kesä edessä, ja uudesta työstä ei ole tietoa, eli ennakomaksua ei taida tulla, eikä kyllä lomaa. Eli pusut ja halit ja palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti