Helvetti taas tuli mieleen ne kaikki jotka kävelee työttöminä ja käy aamukahvilla hietaniemen torilla, tai kauppatorilla. Tuli mieleen heti kun mun tyhmä kello alkoi hälyttää. Aamu alkoi sitten suihkulla, niin kun se on tehnyt niin monta kertaa aikaisemmin..vaikka mieli ei aina halua, menen.
Sitten se ihana kasvattaja sisälläni sai taas loistaa...herätin lapseni koska meillä on sovittu aika terapiaan. Ja siinä tein virheen, että menin tyhmä herättämään...lapseni ei todellakaan ollut samaa mieltä kanssani. Hän mökötti koko matka, ei puhunut, potki lattiaa ja makasi kun heinäsäkki mun tiellä kun yritin ajaa. Hän itki ja huusi kun mä tuhoon hänen kesää. Ei mennyt kun 30 minuttia niin minäkin sitten oli huonolla tuulella. Kysynkin nyt miksi mun pitää jaksaa aina ottaa kaikki itkut ja potkut ja muut asiat vastaan. Pitääkö joka kerta selittää samat asiat, miksi vien hänet terapiaan...pitääkö minun aina ajattella että halusin äidiksi, kasvata nyt rauhassa lapsesi. Töissä olen kun vampyyri kun aamut ovat aina meillä samanlaisia. Minusta on epäreilua ja ottaa päähän kun joku jaksaa sanoa että äitiys ja vanhemmus on niin ihanaa. Joo on se silloin kun lapsi rakastaaa ja näyttää hieman ihanaa puolta. Se kun tapahtuu vaan joka neljäs kerta, muut kerrat saa tuntea sen nahoissaan että menin sitten tekemään 2 lasta.
Täyttyy sanoa että minusta teen niin paljon hyvää maailmassa, olen ahkera, tomera täti, enkö nyt voisi jo päästä vähän helpomalla? Antakaa hieman armoa!
Meillän pissalistaa, on listaa milloin harjottella puheterapiaa on listaa miten osaan tukea ja miten pitää kasvattaa. Oi kuulkas nyt ihmiset, te jotka kävellette Hello Kitty tyttären kanssa, tehkää lisää lapsia. Se on teidän velvollisuus. Tehkä monta lasta, niin että se nauru hieman helittää. Miksi just sinä sait tytön joka on rauhallinen joka ei missään nimessä tekisi pahaa. Eihän se nyt täysin voi olla mun syy että lapsellani on 3 edestä energiaa. Vai onko? En juonnut viina kun odotin!
No niin tai näin onhan se ihanaa toisaalta olla äiti, enkä missään nimessä halua vaihtaa lapsia, mutta siltä joskus, tai viikotain tuntuu että mun pitäisis saada olla rauhassa. Koska mulla on rankkaa mulle pitää myös antaa tilaa hengittää. Eli kuten otsikko sanoo, miten ois loma? taitaa tulla tarpeen. Tosin en laita kovin isoja odotuksia, koska muistan että edelliset lomat olen aina äänen sanonut että miksi meillä ei voi olla kivaa ja rauhallinen perheellinen loma. Se me huudetaan ja potkitaan ja ollaan kärttyjä. Vaikka minä aloitan aamusta olemalla hyvällä tuulella. Voi helvetti kyllä joskus tekee mieli nukkua jonkun päivän pois. Hei vaan hei :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti