Anne , paras kaverini, herätti mut tänään 6.21 kun se oli taksissa, toivotin sille hyvät lomat kateellisena. Suruuni sitten siivoilin ja tein ruokaa ja mieli hieman parantui, kun kaivoin pakastimesta viime kesäisiä suppiloita, joita me Annen kanssa poimittiin useat litrat joko suoraan autosta tai sitten ihan syvältä metsästä. Muistelin sitten niitä sieniretkiä, ja tuskin oli kertaa että olisin tullut niiltä retkiltä silmät kuvina takaisin. Mulla on jotenkin kyynelkanavat varmaankin aivovaurioutuneet, että aina kun mä nauran maha väärällä niin kyyneleet valuu silmistä kuin Niagarasta konsonaan. Mulle tuli parempi mieli, vaikka ei syöty saarioisen tai atrianko ruokaa se on...Mä tein oikein kevyn pitkäperjantain lounaan ihan kärsimysmielellä, jotta sitten saatiin nauttia kunnon tuhtia jälkkäriä, jonka rasvaprosentti oli jotain bic macin luokkaa 37 tai jotain. Muuten Ikean kermakastikepussi sopii todella hyvin suppiloiden kanssa sekoitettavaksi, joten kokeilkaa hyvät ihmiset, pääsette taas kerran helpolla.
Kävin sitten kävelemässä vajaat 4 kilsaa, mutta tylsäähän se yksin oli. Siellä se Anne nyt varmaankin vetää bikineitä päälleen ja manaa, ettei se kotikutoinen brasialainen vahaus sitten onnistunutkaan, vaan karvoja törröttää siellä täällä ja loppuosa näkyvistä alueista on pienten punaisten pilkkujen peitossa. No nyt kait sitten täytyy valloittaa sohva ja olla tylsänä koko pääsiäinen. Miten mä mahdan pärjätä ensi viikolla töissä kunnen saa Annelta sähköpostia? Onkohan muuten jo perustettu joku kriisi-tukiryhmä sähköpostiaddikteille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti