Tänään tulin töihin ja mietin miksi puhelin ei soi? Olin menossa työnohjaukseen kun katsoin että puhelimet jäi kotiin. Sekä työ että oma. Voi itku! Menin sitten työn ohjauksen jälkeen kotiin hakemaan puhelimet. En löytänyt! Etsin joka huoneesta ja ehdin jo ajattella että kait pistin ne työlaukkuun, ovat varmaan pohjalla..mutta sitten löysin ne. Olivat lapsen kirjoitus pöydällä. Oli vaikeaa saada hänet herämään, ja samalla laitoin ne pöydälle.
Kyllä on sairaan vaikeata olla ilman puhelinta. Mä en osaa, enkä halua olla ilman puhelinta! Mulla pää on outu reissun jälkeen. Huimaa sairaan paljon. Huomenna menen lääkäriin, koska vielä on kurkkukipeä. Onkohan siellä joku paise? No enpäs usko, kait se on muusta kiinni. Ehkä olen huutanut ja ollut liian psykologinen viimeaikoina.
Tänään melken meni työnohjaus siihen että puhun omista ongelmista, hienoa! No toisaalta nyt olen parempi ja mieli on hyvä. Nyt olen parempi työntekijä! Eli kaikki te jolla on oma työnohjaus, puhukaa teidän kultasöpöliini ukoista tai lapsista tai yhteiskunnasta. Sitten jaksatte taas olla fiksuja, niin kun me Minnan kanssa! Moro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti