Se on kohta perjantai..

ja Minna tulee yökylään. Voitteko ymmärtää. Vaikka täytyy myöntää että viime viikonlopun toipuminen on vielä kesken. Ja kohta tehdään pahaa taas keholle. Voi perkele. Viinaa, ruokaa kohtuudeella sanoi herblife edustaja eilen. Hän sanoi myös että elämäni vie mut pikkuhiljaa hautaan....vastasin että eikö se olekin tarkoitus. Perkele olin aivan shokissa. nyt sitten istun ja mietin mun kurja elämää..tai siis siinähän se just onkin. Nyt mun elämä on hauska. En käy "pakkomielisesti" lenkillä tai pyöräilemässä, syön kaikkea mitä tarjotaan ja juon hieman alkohoolia. Ennen mun elämä oli salaattia ja hedelmiä ja liikuntaa. Ystäviä ei juuri ollut koska olin aina estynyt ottamaan viina ja syömään hyvää. Eli onko tässä nyt mitään järkeä? Saako nauttia elämästä vai ei? Kuolenko laihana ja yksin, vai hieman sitten vaikka pulleana mutta ystävien kesken. Satana mä en aloita mitän herbakuuri, tosin en olekaan koska sitä juonnu. Mutta joku tolkku ja piste ja loppu sanoo Minna.