Eipä tämäkään päivä sitten alkanut hyvillä mielin...olen nyt mykkäkoulussa ja ajattelin jo, että menen vaikka nukkumaan ja nukun kellon ympäri...mutta luojan kiitos Anne ilmoitti, että he siivoavat baarikaappinsa ja me saadaan tulla auttamaan siivouksessa...en kyllä mulkulle ole asiasta vielä puhunut, enkä puhu mutta onneksi mun kaveri laittoi sillekkin kutsun....Eli heti tuli paljon iloisempi olo kun Annen kutsu tuli. Ihmettelen suuresti muuten sitä, että miksei armeijassa opeteta miehille "anteeksi" sanan käyttöä. Luulen, että se sana ei kyllä edes kuuulu miesten sanavarastoon. Minä olen harvoin väärässä, mutta silloin kun olen, pystyn sen myöntämään ja pystyn myös pyytämään anteeksi kun tulee sanottua pahasti...vai onko se joku kromosomi-ongelma? Mä luulen, että me aletaan Annen kanssa tutkimaan tätä asiaa tarkemmin. Joko tää on kotikasvatusongelma tai sitten geeneissä on vikaa.
Mutta luojan kiitos mulla on Anne, sen kutsuviesti tuli niin kreivin aikaan, ihan kun se olisi tietänyt, että mä olen maassa ja mykkäkoulussa, vittu kyllä se on vaan niin fiksu nainen.
Anne kysyi hiihtämisestä ja sehän tän mykkäkoulun aloitti, joten tää sai sitten olla tämän vuoden viimeinen kerta kun laitoin sukset jalkaan. Muuten hiihto meni hyvin, kerran lensin perseelleni mutta suksi luisti kerrankin..mutta sitten se mun ilo loppui kun tulin kotiin....mutta tulipahan sitten taas suutuspäissään keittiö siivottua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti