Hiihdin eilen 500 m ja puolessa väliä tajusin, miksi olen jo kouluajoista hiihtämistä vihannut. Mulla on aina ollut sukset ja suksien voitelu ihan perseestä. Eilenkin suksien keskiosaan tarttui lumet kiinni ja luistoa ei ollut, yhdessä vaiheessa painovoimani melkein veti mut naamalleni hankeen kun sukset jarrutti, voi helvetti soikoon. Siinä vaiheessa tuli sellainen déja vu-juttu, että hei mähän olen tämän helvetin kokenut joskus aikaisemminkin, ja niinhän olenkin ala-asteella. Voi sitä kidutusta.
Tuon pitkän hiihtolenkin jälkeen menin sisälle ja sanoin rakkaalle ukolle, että "katsokin, että lapsella on suksissa kunnon luisto ja pito, ettei hiihtämisen ilon katoaminen periydy hänellekkin". Ukko meni ulos omilla suksillaan hiihtämään ja huusi oven raosta, että mun suksissa on aivan samat voitelunauhat kuin hänelle, ettei hän voi ymmärtää miksi suksi ei luista. Vastasin siihen, että sitten syy on kai siinä, että olen liian läski suksien päälle.
Joten nyt unohdan noi riivatun sukset ja pitäydyn sitten niissä sauvoissa, kunhan nämä ihanat lumet sulavat. Lumien lähtöä odotellessa taidan todellakin käydä Prisman rullaportaissa Annen vinkin mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti