Vein lapseni tänään hänen harrastuksiin. Perillä mulla oli itselläni siivouspäivä koska samassa talossa on myös minun harrastus. Aloitin siivomaan ja sanoin sitten lapselleni että pidä hauskaa, nähdään parin tunnin päästä. Puoli tuntia meni kunnes lapseni tuli juosten luokseni ja haistatteli ääneen koko harrastusta. No ei mennyt kun 2 minuttia lapseni ilmoitti että hän kävelee kotiin. (kotiin on 5 km) Kysyin tyhmänä lapselta että mikä häntä vaivaa, ja miksi hän käyttäytyy noin? Hän huusi äänen että minä pakotin hänet menemään vaikka hän haluaa lopettaa heti tyhmän harrastuksen. En kyllä ihan jaksanut kuunnella koska hän oli ihan hysteerinen, tullut varmaan äitiinsä. Sitten hän meni ulos ja alkoi kävellä kotiin. Siskoni meni hänen perään..ja toi hänet sisälle.
Hetken päästä hän oli taas ryhmän mukana ja näytti viihtyvän. Vaikka hän yritti näyttää pitkää naama mulle. En sanonut mitään vaan jatkoin siivomista.
Kun olin siivonnut valmiiksi, lapsellani olisi ollut vielä 30 minuttia aikaa siellä harrastuksen parissa. Sanoin hänelle että lähdemme, kun et kerran haluu olla täällä. Mutta tässä vaiheessa lapseni katsoi minua kun halpaa makkaraa ja sanoi että "kuka sanoi että meidän pitää mennä jo nyt kotiin"...! Menin hiljaseksi koska mä en tajunut heti mitä hän sanoi.
Kotimatka meni sitten niin että hän mökötti kun minä paska äiti vein hänet liian aikaisin kotiin.
Sanon vaan että kyllä lapsilla näyttää olevan hormooneja ja ajoittain sekava mieli. Tuntuu että aina pitää jostakin tapella. Huh huh sanon minä! Onnea vaan kaikille vanhemmille ja kaikille tuleville vanhemmille. Vanhemuus on haastavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti