Olen aina, niinkuin kunnon äidin kuuluukin, opettanut lapsille, että ei saa valehdella. Olen nyt kokenut karvaasti, että onko moinen opetus sittenkään järkevää? Jos on niin tosikko ja ei valehtelevainen niinkuin nuorin lapseni, niin ei sekään aina ole järkevää....
Olimme hienoilla päivälliskutsuilla ja isäntä paistoi maukkaita medium-pihvejä, kaikki kehuivat ruokaa ja meidän lapsi kertoi kaikille lihan olevan pahaa....yritimme autossa selittää mikä on valkoinen valhe, mutta lapsi vetosi siihen, että ei saa valehdella. Uskonnon kokeessa opettaja oli kysynyt, että "kerro omin sanoin mitä sinulle jäi mieleen Mooseksesta". Lapseni oli vastannut, että "ei mitään". Miten siinä, nyt selittää, että vaikka ei Mooseksesta jäänyt mitään mieleen, niin aina voi keksiä jotain mikä ei välttämättä kuulu asiaan. Olisihan siihen voinut vastata, että Mooses oli hyväsydäminen, rohkea tai vahva tai parrakas. Mutta ei, kun ei asia kiinnosta niin eihän siitä jää mitään mieleen. Eli olen siis taas tänään epäonnistunut kasvattajana. Anneee!!! tule apuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti