Tänään tosiaan Minna kertoi salaisuuden ja sanoi perään että "anteeksi kaveri" en nyt halua pilata sun päivää. Itse tiedän että eihän nyt Minna välttämättä halunut sitä pilata, vaikka tiedän itse että kyllä mullakin on päiviä että kerron Minnalle kaikkea paskaa ja teen hänen olonsa hieman huonoksi tai oikeastaan teen hänet pahalle tuulelle. Mutta parasta meidän ystävyydessä on se että ei se oikeastaan tee mitään. Emme ole koskaan loukaneet toisiamme, enkä tällä hetkellä usko että pystyisimme loukata toisiamme. Ainoa asia olisi naida toisen mulkku, enkä tekisi sitä Minnalle. En usko että Minna tekisi sitä mullekaan. Ja mikään muu asia ei tule mieleen millä voisi loukata toista. Oikestaan olen hieman nostalgisella mielellä juuri nyt. Ja mietin tässä meidän ystävyyttä ja tulevaisuutta. Joskus käy mielessä se että onko meidän ystävyys pysyvää? Ja samalla on hieman pelkoa siitä että meidän ystävyys loppuisi tai että ystävyyden laatu muuttu. Onhan niitä ystäviä ollut mutta nyt kun mietin niin eipä ole yksikään ystävyys pysynyt samalla aaltopitoisuudella. Siksi nämä ajatukset.
Tässä syksyllä mulla oli aidosti rankka aika, harrastus vei ja söi mun voimavarat täysin. Minna tuki ja piti mut hengissä. Ainakin mun mielestä. Tällä hetkellä elämä on hieman paremmin, tosin voimavarat ja motivaatio ei ole paras mahdollinen. Luojan kiitos tää virus on myös tarttunut Minnaan. Meillä on molemmillä näitä päivä että kaikki asiat ovat perseestä. Hyvä että silloin toinen aina jaksaa tsempata ja pitää toinen pinnalla.
No jospa en nyt pitkästytä teitä enään, ja vittu jos joku teistä kysyy että oletko nyt ihan terve kaveri. Sanon että KYLLÄ! Saahan sitä hetkeksi pysähtyä ja arvostaa kaveria! Kunhan tämä ei toistu joka päivä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti